perustamisesta vuonna 1640. Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen
                                          allekirjoittama akatemian perustamiskirja [värikuva ja teksti linkin takana] on
                                                päivätty 26. maaliskuuta 1640, ja jo saman vuoden heinäkuun puolivälissä
                                                vietettiin akatemian juhlallisia vihkiäisiä. Maaliskuun 26. päivä on Helsingin
                                                yliopiston virallinen juhlapäivä. Turun akatemia sai Upsalan yliopiston esimerkin
                                                mukaisesti laajan itsehallinnon erivapauksineen ja tuomio-oikeuksineen. Aluksi
                                                akatemiassa noudatettiinkin soveltuvin osin Upsalan yliopiston statuutteja (1626).
                                                Kansleri Per Brahe vahvisti 1661 akatemialle omat säännöt, mutta nämä ns.
                                                Brahen konstituutiot eivät koskaan saaneet kuninkaallista vahvistusta. Vuonna
                                                1675 annetulla määräyksellä Kuninkaallisessa Turun akatemiassa saatettiin
                                                voimaan Upsalan yliopiston uudistetut säännöt, ns. karoliiniset konstituutiot
              (1655). Niitä noudatettiin - muutamin Brahen konstituutioihin sisältyvin muutoksin -  aina vuoteen 1828 saakka, jolloin yliopisto
              sai muuttuneita oloja vastaavat uudet statuutit.

              Akatemian talous järjestettiin veropalkkalaitoksen periaatteiden mukaisesti. Akatemialle läänitettiin 8. heinäkuuta 1644 satojen
              maatilojen verot ja erinäisten pitäjien kymmenykset. Läänitettyjen tilojen määrä lisääntyi myöhemmin. Useisiin professuureihin
              liittyi myös erityinen palkkapitäjä (prebendapastoraatti). Akatemian menosääntö uudistettiin 1743. Olennainen muutos oli, että
              tilojen veroja ja ulostekoja ei enää kannettu keskitetysti, vaan kullekin palkannauttijalle osoitettiin omat vero- ja
              kymmenystilansa, joilta hän sai kantaa tulonsa sopivimmaksi katsomallaan tavalla. - 1755 akatemia sai apteekkiprivilegion. Tämä
              privilegio yliopistolla on edelleen, vaikka sen kumoamista onkin toistuvasti vaadittu.

                                                        Kuninkaallisessa Turun akatemiassa oli neljä tiedekuntaa ja (aluksi) 11
                                                        professuuria: teologisessa tiedekunnassa kolme, lainopillisessa ja
                                                        lääketieteellisessä kummassakin yksi sekä filosofisessa kuusi.
                                                        Tiedekuntien luokittelussa filosofinen tiedekunta oli alin ja sen tehtävänä
                                                        oli huolehtia perusopetuksesta, kun taas kolme muuta olivat ns. ylempiä
                                                        tiedekuntia. Tiedekunnan johdossa oli dekaani. Ajan mittaan akatemian
                                                        virkarakenne monipuolistui, kun professuurien lisäksi alettiin perustaa
                                                        mm. apulaisten ja dosenttien virkoja.

              Ensimmäisenä vuonna akatemiaan kirjoittautui 250 opiskelijaa, joista enemmistö oli ruotsalaisia. Turun akatemiassa ei ollut
              enimmilläänkään kuin muutama sata opiskelijaa. Suurin osa ylioppilaista päätyi papeiksi tai virkamiehiksi. Monet kuitenkin
              lopettivat opiskelunsa suorittamatta mitään tutkintoa. Latina oli pitkään hallitseva opetuskieli. Ruotsin kielen käyttö esim.
              väitöskirjoissa alkoi lisääntyä vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen ns. hyödyn aikakaudella. Monissa oppiaineissa oli vallitsevana
              tapana, että ns. julkiset luennot pidettiin latinaksi, mutta ns. yksityiskollegioissa opetus tapahtui ruotsiksi. Suomella ei ollut mitään
              virallista asemaa, mutta käytännön syistä mm. tulevien pappien suomen taitoa kontrolloitiin.

              Akatemian hallinnon keskeisin elin oli rehtorin johtama konsistori. Rehtoraatti vaihtui vuosittain tiedekunnittain ja professorien
              virkaiän mukaan. Kaikkien professorien muodostama suuri konsistori päätti tärkeimmistä kysymyksistä. Pieni konsistori, johon
              rehtorin lisäksi kuului vain muutama professoria, valmisteli asiat suurelle konsistorille ja jakoi oikeutta kurinpitoasioissa.
              Akatemian kurinpitovaltaan kuuluivat myös katedraalikoulun opettajat ja oppilaat. 1800-luvun alussa taloudellisluonteiset asiat
              siirtyivät (konsistorin) talousosaston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Konsistorin pöytäkirjat on toistaiseksi painettu ajanjaksolta
              1640-1762 (yht. 18 osaa).

              Akatemian korkeimpana hallitusmiehenä oli kansleri. Kanslerin keskeisenä tehtävänä oli huolehtia akatemian ja valtiovallan
              suhteista. Viranhaltijat olivat ruotsalaisia valtaneuvoksia ja kuuluivat korkea-aateliin. Kreivi
              Per Brahe (1602-80), joka oli innokkaasti ajanut akatemian perustamista Turkuun, toimi
              pitkäaikaisena kanslerina aina kuolemaansa asti vuoteen 1680. Kanslerit asuivat poikkeuksetta
              Ruotsissa ja vierailivat vain satunnaisesti akatemiassa. Varakanslerina toimi Turun piispa.
              Varakanslerit olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta itse entisiä akatemian professoreja,
              ja he osallistuivat varsin säännöllisesti konsistorin kokouksiin.

              Ylioppilaat organisoituivat heti akatemian perustamisen jälkeen (1643) maantieteellisin
              perustein kansakunniksi eli osakunniksi. Nämä opiskelevan nuorison korporaatiot toimivat
              oman inspehtorinsa johdossa ja valvonnassa. Inspehtorina oli professori, jolla oli
              synnyinpaikan, suvun tms. seikan perusteella erityinen suhde kansakuntaan. Professorien
              vähälukuisuuden vuoksi inspehtori ei aina välttämättä ollut henkilökohtaisesti johtamansa
              kansakunnan entinen jäsen.

              Edelleenkin jatkuva promootioperinne sai alkunsa jo 1643, jolloin ensimmäiset kymmenen ylioppilasta promovoitiin filosofian
              maistereiksi. Filosofisessa tiedekunnassa promootio järjestettiin akatemian aikana yleensä kolmen vuoden välein, joskin väli
              saattoi joskus olla pidempikin. Promovendien määrärajoitukset poistettiin vasta 1800-luvulla. - Varhaisista promootiojulkaisuista
              esimerkiksi on otettu kutsu filosofisen tiedekunnan vuoden 1760 promootioon.

              Isonvihan aikana  akatemian toiminta oli keskeytyksissä (1713-22). Varakansleri ja useimmat professorit olivat maanpaossa
              Ruotsissa. Miehitysaika aiheutti akatemialle myös suuria taloudellisia menetyksiä. Rauhan olojen palauduttua toiminta jouduttiin
              osittain aloittamaan aivan tyhjästä. Myös pikkuvihan aika (1742-43) keskeytti akatemian toiminnan.

              1806 annettiin määräykset teologisen ja pedagogisen seminaarin perustamisesta. Seminaariopetuksessa kiinnitettiin huomiota
              tulevien pappien ja opettajien käytännöllisiin taitoihin. Seminaarit toimivat läheisessä yhteydessä akate